Vitsi: joke :D

Umm... Yeah. A hotel.



Someones wedding... How irrelevant.



Sitte näitä piti ottaa



#justchilling #tired #but #happy



Seison parvekkeella viidennessä kerroksessa. Vasemmalla näkyy suuri ja kauniisti valaistu kirkko. Suoraan edessäni komeilee keskeneräinen kerrostalo. Kauempana näkyy kullattuja patsaita, talojen seiniä nuolevia pylväitä ja valaistuja lasirakennuksia.
Katsahdan alas, kun kuulen kukon kiekuvan. Näen pienen hökkelinaapuruston. Katot ovat ruostunutta aaltopeltiä, seinien värit peittyneet lian alle. Nainen ripustaa pyykkejä kuivumaan kaatosateeseen.

Pidän itseäni suhteellisen valistuneena ihmisenä. Olen osaavinani laittaa asiat perspektiiviin. Jostain syystä tämäkin vaihtoehtoinen todellisuus hätkähdyttää, vaikka kuinka aina sanon tietäväni millaisissa oloissa jengi ympäri maailman joutuu elelemään.
Mulla on kallis läppäri, puhelin, kamera ja vitusti liikaa vaatteita. Aina pitää olla ostamassa jotain. Käytän kaljaan ja ulkona syömiseen kuukaudessa enemmän rahaa, kuin täällä "keskivertokansalainen" käyttää kenties vuodessa. Ja minä en edes törsää ihan mielettömästi omissa standardeissani.

Sitä tuntee itsensä tekopyhäksi, kun kävelee muutama tonni päällä keskelle markkinoita. Mitenniin osaan suhteuttaa oman elämäni tähän jengiin? Mullahan on asiat aina maailman huonoiten, kun en ole kasvanut omakotitalossa ja ajellut tennisharkkoihin maasturimersun takapenkillä.

Turhahan sitä on netissä valitella, tiedetään.
Onko auttaminen velvollisuus, vai riittääkö auttamisen ajatteleminen, ja näiden asioiden tiedostaminen?